“Kuuluuko, kuuluuko vai nukkuuko kaikki”

Poikani Niko kävi 12-vuotiaana radioamatöörikurssin kansalaisopistossa 1990-luvulla. Hänellä oli radioamatööriasema kotona, mutta hän kuului myös laivaston radioamatöörikerhoon. Blogin otsikon olen ottanut Nikon ensimmäisestä kerrasta, kun hän starttasi radioamatööriradiota kotona.
Eräänä iltana Niko tuli huoneestaan ja kysyi minulta, missä Georgia on. Vastasin hänelle, että jos he puhuvat englantia, niin se on USA:ssa, mutta jos siellä puhutaan venäjää, niin se Venäjällä. Menin kuuntelemaan. Siellä radiosta kuului, että Georgiassa oli syttynyt sota ja joku pyysi apua. Sanoin Nikolle, että se on Venäjällä ja että hän voi kuunnella, mutta ei saa vastata, vaan hän voi välittää tiedon jollekin aikuiselle radioamatöörille.
Tämä esimerkkinä siitä, että keskustelua verkossa on käyty kautta aikojen. Esimerkiksi sotien ja katastrofien aikaan radioamatööreillä on ollut tärkeä rooli.
Sosiaalinen media on vain hienostuneempi muoto radioamatöörien sosiaalisesta mediasta ja kaikkien ulottuvilla.
Luin pastori Antti Kupiaisen haastattelun Uusimaa-lehdestä. “Koko kirkon historian ajan on laulettu, että pitäisi jalkautua ihmisten pariin” sanoo Kupiainen. “Papit baanalla” on jalkautunut baareihin, joten olisiko sitten netissä jalkautuneet “Pastorit verkoilla”. Kupiainen korostaa, että sosiaalinen media on tullut osaksi kirkon palveluja.
Verkkokeskustelujen kautta kynnys kirkkoon on tullut matalammaksi. Olen samaa mieltä Kupiaisen kanssa siinä, että tulevaisuudessa netti tulee olemaan papin tavallista työtä. “Maailma muuttuu Eskoseni” sanoisin heille, jotka vähättelevät nyt asiaa.
Itse osallistuin keskusteluketjuun “Raamatun erehtymättömyys” Kirkko kuulolla-palstalla. Aihe olisi kiinnostanut, mutta huomasin olevani “mattimyöhäinen”, joka oli asialla eli keskustelu oli jumiutunut tai sitten jo ohi. Laitoin kuitenkin omia kommenttejani sinne.