ONKO KAIKKI PAPUKAIJAT HÄKISSÄ?

10. Piste: Omille siiville!

Tämä kymmenes piste on kurssin viimeinen. Siihen liittyy muutama hyvä neuvo matkalle ja pieniä tehtäviä, joista tärkein on kurssiblogin viimeinen kirjoitus.

Verkko-opinnot ovat tulevaisuutta

Microsoftin Bill Gates sanoi jo vuosia sitten, että perinteinen yliopisto-opetus (olla fyysisesti läsnä) tulee enemmän ja enemmän muuttumaan. Hän mainitsi, että jo nyt olisi opiskelijoilla mahdollisuus internetin välityksellä kuunnella maailman kaikkien yliopistojen luentoja ympäri maailmaa menemättä itse paikan päälle.

Tähän minäkin uskon ja kannatan lämpimästi. Itse olen ollut verkko-opiskelija sitten vuodesta 2008 (Helsingin Yliopiston avoin). Verkko-opiskelijana voi itse aikatauluttaa itsensä.

Tämä Kymmenen pistettä kurssi on ollut minulle todella hyödyllinen. Kuten 1.Pisteen kohdalla todetaan, että harjoitus tekee mestarin. En kuitenkaan voi sanoa olevani mestari. Kisälliksi voisin itseäni kutsua. 

Aina oppii jotain uutta

Vaikka olen ollut facebookilainen vuodesta 2007 saakka, niin uutta opin tällä kurssilla
 3.Piste: Facebook :“Suurinta iloa näyttävät usein tuottavan uudet ja helpot yhteydet lapsuudenystäviin ja ulkomailla asuviin läheisiin. Usein yhteydenpito lisääntyy ajan mittaan, kun palvelun pelisäännöt ja tavat tulevat tutuiksi.”

Kyllä, kotikyläni ryhmä “Kiuruvesi ja muualle muuttaneet” on kuin pieni kyläyhteisö, jonka kylänpäällikkönä on professori Raimo Väyrynen (Kiuruvesi-seuran pj.).

Ajattelin aikaisemmin, että sitten kun jään eläkkeelle, niin muutan kotikylään takaisin,
 mutta nyt ei tarvitse. Minulla on ne kontaktit , mitä kaipasin, facebookin kautta.
 Ei tarvitse siirtyä fyysisesti minnekään.
 Uutta opin myös ryhmien perustamisten kautta, sillä aikaisemmin minulle ei ole tullut edes mieleen moinen.

Vaikeuksien kautta voittoon

Tällä kurssilla vaikeinta oli 5.Piste:Kuva verkossa. Tehtävä “tee ja jaa diaesitys”.
 Koska en ennen ole tehnyt diaesityksiä, niin se tuntui todella työläältä.
  Etsin tietysti helpoimman tavan eli tein ensin sen google-doc’lla
 ja sitten siirsin sen blogiin.

Tähänkin pätee  latinankielen lentävä lause
 “Repetitio mater studiorum” (kertaus on opintojen äiti),
 joten aion tehdä vanhoista valokuvistani diaesitys-albumeita.

Kerro parista parhaasta tekemästäsi löydöstä.

Pari parasta löytöä on:
 Mervi ja Ari, siinä vasta oiva pari, joka omalla panoksellaan, esimerkillään
 ja kovalla kannustuksella on innostanut minua.
 Suuren suuret kiitokset Heille siitä.

Millainen yhteys syntyi muihin kurssilaisiin? 

Tämä kurssi oli kuin yhteinen bussimatka Turusta Åboon. Papit jäi kyydistä jo ensimmäisen pysäkin jälkeen. Jokainen tekee omat valintansa. “Bussikuskin” Mikan kannalta katsottuna hän olisi varmaankin toivonut kaikkien tulevan päätepysäkille.

Ajan päivittäin työmatkat bussilla Raisiosta Turkuun, joten sanoisin, että ei sielläkään kovin paljon bussissa keskustella toistensa kanssa. 

Mitä muutoksia toivoisit Lintulautaan, kurssin tekniseen alustaan?

Kommentit tulevat kunkin tehtävän yhteyteen. Se tuntuu jotenkin työläältä. 
Voisiko kaikki kommentit olla etusivulla?
 Esim. jos kommentoisin Lauran tehtävää, niin mainitsisin ensin,
 että Lauran 8. tehtävä: oikein mallikas ja moderni.
 Näin ne löytäisi heti eikä tarvitsisi selailla joka sivua.

Mikä oppimiskokonaisuus oli sinulle merkittävin tai hyödyllisin? Mikä oli vähiten hyödyllinen?

3.Piste:Facebook oli hyödyllisin, vaikka olen roikkunut facebookissa,
 niin tästä osiosta oli minulle eniten hyötyä, ehkä siksikin, että käytän facebookia eniten.
 Tässä mainitsen sivun ja ryhmän perustamisen, jotka olivat ihan uusia asioita minulle.

Vähiten hyödyllinen minulle, jos nyt pakko on jokin valita,  oli osio 7. Piste: Googlataan!

Perustelut sille ovat, että olen googlen kanssa melkein naimisissa (sähköposti, doc, blogi, kalenteri ja +Kaisa).

Mitä olisit toivonut enemmän?

Kenties enemmän verkkosorsastusta.  Osio 8. Piste: Yhteisöllisyyden voima jäi jotenkin muiden osioiden jalkoihin.
 Voisiko tämä osio olla viimeisenä, niin siihen joutuisi perehtymään enemmän?
 

Millaisia kehittämisideoita tulee mieleesi?

“Wikipedia-tietosanakirja on timitettu verkossa kokonaan vapaaehtoisvoimin.
 Verkon ansiosta ongelmien ratkaisu ja ideointi onnistuvat isossakin ryhmässä” (8. Piste: Yhteisöllisyyden voima).
 Tätä olisimme voineet käydä yhdessä läpi ja tehdä yhdessä jokin wikisivu.
 Esimerkkinä voisin mainita Wikipediassa oleva artikkeli Turun nähtävyydet.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sekava ja heikosti jäsennelty 
  

Tällainen luutajuttu on siitä. Tosi haasteellista ruveta siivoamaan toisten kirjoittamia artikkeleita.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan kurssi on ollut antoisa, vauhdikas ja mielenkiintoinen. Yhden tehtävän tekemisen jälkeen odotti innolla uutta.

Aurinkoisia kevät- ja kesäpäiviä niin kurssin vetäjille kuin kurssilaisille!

Kirkossa tavataan! 

Tähän loppuun kevennyksenä Kari Suomalaisen “valokuva” Liisa Riipasta, joka on kaikkien naispappien esitaistelija, pisti itsensä likoon saadakseen pappisvihkimyksen.

Hänelle naurettiin ja häntä pilkattiin. 

– Ja huomautan vain tässä välillä, että jos eräs syntinen veljemme

 vielä kerran jupisee kuuluvasti ”nainen vaietkoon seurakunnassa”,

 niin hän ei pääse taivaaseen.

(Elettiin sodanjälkeisen Suomen jälleenrakennusvuosia. 
Kirkossa vallitsi edelleen ”perinteinen” tunnelma, sillä pappeina toimi vain miehiä.
 Vuonna 1955 Teologi Liisa Riippa rohkaisi kuitenkin mielensä
 ja anoi Kuopion tuomiokapitulilta oikeutta pappisvihkimykseen.
 Hänen mukaansa kirkkolaista ei löytynyt pykälää sen estämiseen.

Kuopion tuomiokapituli ei kuitenkaan piispa Eino Sormusen johdolla suostunut hyväksymään anomusta. Pilakuvan ilkeästi virnuileva mies on Kari Suomalaisen omakuva. Kanttorikin oli nainen (kuten muut Karia paheksuvasti katselevat kirkkovieraat), mikä vielä 50-luvun puolivälissä herätti oman huomionsa. Ajat ovat melkoisesti muuttuneet noista päivistä!

Teksti, Pekka Tuomikoski)

SATEENKAARIMESSU FACEBOOKISSA

Facebookista löytyy kaksi sivustoa Sateenkaarimessulle, Helsingin ja Tampereen,.Vaikka Helsingissä on sateenkaarimessuja pidetty useita vuosia, niin facebookiin messut ovat päätyneet vasta tänä vuonna. Sen vuoksi otan tarkasteluun Tampereen sateenkaarimessun sivuston. Tamperelaiset aloittivat facebookissa lokakuussa 2010 ja ensimmäinen sateenkaarimessu Finlaysonin kirkossa 27.11. klo 18.00.

Heti samana päivänä messun jälkeen on jo kommentti facebookissa:

”Hei kaikki! Takana ensimmäinen Tampereen Sateenkaarimessu:-) Hyvä mieli onnistuneesta messusta näin järjestäjienkin näkökulmasta. Siunaus oli vahvasti läsnä! Seuraavat messupäivämäärät ovat 12.3. ja 7. 5. Sateenkaarimessua ovat tervetulleita mukaan järjestämään kaikki jotka haluavat! Yhteyttä voi ottaa tätä kautta tai vaikka laittamalla s-postia osoitteeseen lampelanleena@gmail.com”

Sateenkaarimessu on suunnattu kaikille, jotka haluavat olla mukana Jumalanpalveluksessa, jossa jokainen hyväksytään omana itsenään. "Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun."Jes. 43:1

Tampereen sateenkaarimessu-sivustosta huokuu positiivisuus, ikäänkuin he olisivat löytäneet sateenkaaren tuolle puolelle.

FACEBOOK-PIISPA

”Huomenna poikkean muista piispoista:

 en mene Kuopion Tuomiokirkkoon vaan Tampereen Särkänniemeen!”

 kirjoittaa Tampereen piispa Matti Repo Facebook-sivuillaan 5. toukokuuta.

Kaksikymmentä henkilöä tykkää tästä.

 Kuopiossahan oli kuten tiedämme piispan vihkiminen 6.5. 

Särkänniemi on taas huvipuisto. 

Mitä siellä huvipuistossa oli niin mielenkiintoista, että piispa jäi sinne?

Teema ”Yhden hinnalla” oli nimenä nuorisotapahtumalle, joka pidettiin Särkänniemessä.

 Piispa piti saarnan ”huvipuistomessussa”, jota hän myös mainosti Tampereen Kirkkosanomissa sanomalla, että messun jälkeen voi jäädä sitten huvittelemaan.

Piispa Repo poikkeaa muista piispoista Wille Riekkisen tapaan jo pukeutumisellaan.

 Onko ”vilterihatusta” tullut jo tavaramerkki? 

Ainakin hänen mielipiteissään on vähän samaa kaikua kuin Willellä eli kantaaottava piispa.

Tampereen piispa on parhaillaan kirkolliskokouksessa Turussa

(Kevätistuntokausi on 7.-11.5.2012 ),

 josta hän on lähettänyt kuvan ja terveisiä. 

(Piispa Matti Repo löytyy kuvasta neljäs oikealta ”vilterihattu” kädessä.)

Tamperelainen eläkkeellä oleva lääkäri kysyy piispan sivuilla:

”Mitä mieltä ovat piispat helluntailaisuudestata kontra vanhoillislestadiolaisuus.

 Uskallattaako kukaan heistä ottaa kantaa...?!!”

 Tästä alkaa ”kirjeenvaihto” eläkeläisen ja piispan välillä,

 jonka piispa taitavasti lopettaa heittämällä pallon takaisin:

” Siksi käännänkin minulle osoittamasi kysymyksen Sinulle takaisin:

 mitkä raamatunkohdat osoittavat, 

että pienet lapset ovat synnittömiä ja pelastuvat

 ilman heille kasteessa tuotua syntien anteeksiantamuksen lahjaa? ”

Huhtikuun 28.päivänä piispan Facebook-kirjoitus:

 ”Viikko on vilahtanut ilman facebookia! Se on siis mahdollista... ” 

ja sen jäljessä selitys, mitä muuta hän on sinä viikkona tehnyt.

 Tästä kommentista tykkää 23 henkilöä 

ja onpa eräs kommentoinutkin sitä sanomalla:

”niin, piispa ei kait voi roikkua facessa kokouksessa niinkuin jotkut muut tekee =)) hyvä niin! ”

Huomaa, että piispa on ottanut sosiaalisen median yhdeksi työkalukseen, 

sillä Facebook-sivuilta voi lukea myös hänen saarnojaan. 

Piispa Repo on saanut niin kiitosta kuin kritiikkiäkin.

Piispan Facebook-sivuille voi myös seurakuntalaiset kirjoitella.

 Lainaus erään kirjoituksesta.

”Matti Repo on asettanut mielestäni standardin kolleegoilleen.

 Omalla naamalla ja nimellä esiin,

 kysymyksiä kiertämättä ja eri äänet sallien. 

Ottakaa muut Revosta ja Vikströmistä mallia."

MINUN HARTAUTENI

Our Father who art in heaven
Hallowed be Thy name
Thy kingdom come
Thy will be done
On earth as in heaven
Give us today our daily bread
And forgive our sins
As we forgive each one of those
Who sins against us
And lead us not to the time of trial
But deliver us from evil
For Thine is the kingdom
The power and the glory

Let all the people say amen
in every tribe and tongue
Let every heart's desire be joined
To see the kingdom come
Let every hope and every dream
Be born in love again
Let all the world sing with one voice
Let the people say amen

“Kuuluuko, kuuluuko vai nukkuuko kaikki”

Poikani Niko kävi 12-vuotiaana radioamatöörikurssin kansalaisopistossa 1990-luvulla. Hänellä oli radioamatööriasema kotona, mutta hän kuului myös laivaston radioamatöörikerhoon. Blogin otsikon olen ottanut Nikon ensimmäisestä kerrasta, kun hän starttasi radioamatööriradiota kotona.
Eräänä iltana Niko tuli huoneestaan ja kysyi minulta, missä Georgia on. Vastasin hänelle, että jos he puhuvat englantia, niin se on USA:ssa, mutta jos siellä puhutaan venäjää, niin se Venäjällä. Menin kuuntelemaan. Siellä radiosta kuului, että Georgiassa oli syttynyt sota ja joku pyysi apua. Sanoin Nikolle, että se on Venäjällä ja että hän voi kuunnella, mutta ei saa vastata, vaan hän voi välittää tiedon jollekin aikuiselle radioamatöörille.
Tämä esimerkkinä siitä, että keskustelua verkossa on käyty kautta aikojen. Esimerkiksi sotien ja katastrofien aikaan radioamatööreillä on ollut tärkeä rooli.
Sosiaalinen media on vain hienostuneempi muoto radioamatöörien sosiaalisesta mediasta ja kaikkien ulottuvilla.
Luin pastori Antti Kupiaisen haastattelun Uusimaa-lehdestä. “Koko kirkon historian ajan on laulettu, että pitäisi jalkautua ihmisten pariin” sanoo Kupiainen. “Papit baanalla” on jalkautunut baareihin, joten olisiko sitten netissä jalkautuneet “Pastorit verkoilla”. Kupiainen korostaa, että sosiaalinen media on tullut osaksi kirkon palveluja.
Verkkokeskustelujen kautta kynnys kirkkoon on tullut matalammaksi. Olen samaa mieltä Kupiaisen kanssa siinä, että tulevaisuudessa netti tulee olemaan papin tavallista työtä. “Maailma muuttuu Eskoseni” sanoisin heille, jotka vähättelevät nyt asiaa.
Itse osallistuin keskusteluketjuun “Raamatun erehtymättömyys” Kirkko kuulolla-palstalla. Aihe olisi kiinnostanut, mutta huomasin olevani “mattimyöhäinen”, joka oli asialla eli keskustelu oli jumiutunut tai sitten jo ohi. Laitoin kuitenkin omia kommenttejani sinne.

KOHTAAMINEN MATTOLAITURILLA

   Tännehän ette tule, tuumasi joutsen ilmeisesti.  Se katsoi asiakseen valvoa meitä, kun aioimme mennä Kapellskärin satamassa olevalta mattolaiturilta uimaan.

 Täytyy tunnustaa, että sen verran pelkäsimme tätä äksyä joutsenta, ettemme uskaltaneet mennä mereen.
Työkavereiden kanssa pruukasimme silloin tällöin käydä uimassa tämän mattolaiturin luona. (1970-luvulla liikennöi m/s Aurella Naantali-Kapellskär-reitillä. Olin tuolloin töissä Aurellan ruokasalissa.)

Kuvat olen itse ottanut.

Sivun katselut maittain

Sivun katselut maittain

Suomi

29

Ukraina

5

Saksa

1